Tuntuu oudolta, että asiantuntijat, politiikot ja moni muukin toitottavat koko ajan, että talouden on kasvettava, rahan on liikuttava, on tehtävä enemmän töitä, on kulutettava lisää, jotta me pärjäämme.
Uutisissa näytetään talouskäyriä BKT:n kasvun pysähtymisestä ja työttömyyden noususta ja monilla on vielä muistissa 90-luvun iso lama ja tämä vuoden 2008 jälkeinen talouskriisi. Talouden pitää taas nousta jaloilleen, kasvua pitää tulla, jotta meillä menee hyvin.
Talouden kasvuhan on käytännössä meidän elintasomme kasvua. On enemmän rahaa käytössä kaikkeen kivaan: matkusteluun, pari autoa, joka vuosi uusi kännykkä, telkkari ja/tai läppäri joka huoneessa jne. Toisaalta tarvitsenko minä noita kaikkia kasvun tuomia etuja? Tekeekö ne minusta onnellisemman? Ei välttämättä tee. Muistaakseni olin aika onnellinen 80-luvulla (näin sanoo muuten myös kirjailija sekä hyvätjahuonotuutisettähti Tuomas Kyrö). Pärjäsin oikein hyvin ilman kännykkää ja yksi telkkari, josta näkyi 3 kanavaa, riitti oikein hyvin.
Kaikki tämä kasvu vaatii valtavasti sähköä, se kuluttaa maailman luonnonvarat loppuun, se aiheuttaa sotia tai ainakin pieniä riitoja. Jospa me emme enää toivoisikaan talouden kasvua. Lopettaisimme kuluttamisen, ostamisen. Toisaalta onhan sen köyhän kehitysmaan asukkaankin saatava sitä talouskasvua ja päästävä savimajastaan kunnon asuntoihin ja kunnon vessoihin, joissa hän voi vetää pöntöstä alas juomakelpoista vettä ja pyyhkiä takapuolensa kolminkertaisella ja pehmeällä Lambilla ja päästävä myös Hesburgereihin, Facebookiin, Instagrammiin, hiihtoputkeen, Hoploppiin yms.
Mutta jos sittenkin lopettaisin tämän oravanpyörässä ravaamisen eli ainaisen kiireen ja työn, jottta saan rahaa, jotta voin kuluttaa jne. Välillä nautinkin siitä, kun saan olla mökillä ilman kännykkää, ilman läppäriä ja saan hakata halkoja ihan lihasvoimalla; tehdä ruokaa ilman sähköä tai kaasua. Ei se taida onnistua, moni länsimainen ihminen on jo aika koukussa kuluttamiseen. Mökilläkin tuota edellämainittua onnellisuutta jaksaa maksimissaan vain viikon, sitten tekeekin jo mieli nykyajan mukavuuksia. Ilman kaikkea kivaa on vaikeaa elää. Minäkin joskus uhosin, että meidän mökille ei sitten tuu sähköä, ei ainakaan telkkaria, ei vesijohtovettä ja kaikki tulivat, mutta sisävessaa ei tuu, sen lupaan.
Niin se taitaa olla, me tarvitsemme talouskasvua, jotta meillä on töitä, jotta meillä on mahdollisuus kuluttaa, mutta kai sillä kasvullakin jokin katto on. Vai luotanko optimistina siihen, että tiede ja tekniikka ratkaisevat kaikki ihmiskunnan ongelmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti